FCI IPO-FH MM 2006 KARSINTAKILPAILUT KUORTANEELLA

Nina Paloposki

Erikoisjälkikilpailut Suomessa ovat aloittaneet uuden aikakauden kun historian ensimmäiset Suomen mestaruuskilpailut järjestettiin Kuortanella 1.-2.10.2005. Kilpailut olivat samalla FCI IPO-FH MM 2006 karsintakilpailut. Erikoisjälki on kuulunut jo yli kymmenen vuotta suomalaisten harrastuslajeihin ja on kasvattanut hitaasti suosiotaan ja tulee varmasti kasvamaan jatkossakin. Tähän mennessä on kuitenkin kisakalenterista puuttunut SM-koe, vaikka jopa MM-karsintakokeita on meilläkin järjestetty, sekä vuonna 2003 MM-kilpailutkin. Nyt asiaan on siis tullut muutos. SPKL:n puheenjohtaja Tapio Toivolan sanoin: "Maamme palveluskoirakoemuodoissa ei toistaiseksi kovinkaan monessa pääse kilpailemaan maailmanmestaruudesta, erikoisjälkikoe on yksi niistä lajeista, jossa on tämä mahdollisuus. Onkin ollut hieman hämmentävää, että lajissa voi tulla maailmanmestariksi, mutta ei suomenmestariksi. Tämä hieman outo jakauma on johtunut siitä, että aiemmin pidettiin periaatteena sitä, että suomenmestaruuksista kamppaillaan ainoastaan ns. kansallisissa lajeissa." Kilpailuissa jaettiin yksilökilpailun suomenmestaruusmitalit, joukkuekilpailu oli vielä tänä vuonna epävirallinen. Kilpailu käydään IPO-FH eli MM-kilpailun säännöstöllä. Mestaruudesta kamppailemaan oli ilmoittautunut 18 koirakkoa, joista 17 saapui kisapäivänä paikalle - lähes kaikki joilla oli osallistumisoikeuteen vaadittava tulos plakkarissa sekä tietenkin koira kunnossa. Kilpailun järjestämisestä ja hyvästä läpiviennistä vastasi kunniakkaasti Kristiinan Seudun Palveluskoirat suurena apunaan SBY Pohjanmaan alaosasto. Ylituomarina toimi Reijo Rekorius ja arvostelevina tuomareina Paavo Rapila sekä Harri Laajajärvi. Kiitos hyvin sujuneista kilpailuista kuuluu kaikille järjestelyissä mukana olleille. Pellot olivat hyväpohjaiset rehupellot, joskin niiden riittämättömyys näkyi sunnuntain jälkien pituuksissa. Suorituksiin tai sijoituksiin niillä ei kuitenkaan ollut merkitystä.

BB-Klubi oli kilpailuissa hyvin edustettuna kahden koirakon voimalla, mukana olivat Ronganojan Bavai ja Katri Nieminen sekä Silverpark Doree ja Nina Paloposki. Valitettavasti kumpikaan ei yltänyt normaaliin suoritukseensa. Kilpailureissu alkoi ajomatkalla Kuortanelle perjantain iltahämärissä. Itse kilpailupäivä alkoi aamuhämärissä klo 07.00 ilmoittautumisella ja ryhmien arvonnoilla. Aamusumu alkoi hälvetä kun siirryimme pellon laitaan jännittämään heti aamusta Katrin ja Bavain suoritusta. Pelto olikin heille vanha tuttu, sama jossa pari kisasi vuosi aikaisemmin. Kilpailusuoritukset aloitettiin tarkalla liinan mittauksella, jossa osalla liina joutuikin lyhennysoperaation käsiin. Meidän suorituksemme ajoittui iltapäivän viimeiseen ryhmään, joka sopi oikein hyvin, näin pääsimme näkemään toistemme suoritukset ihan rauhassa. Sunnuntain suoritukset aloitettiin yhdeksän jälkeen ja kilpailujännitys säilyi loppuun asti, kun viimeisissä ryhmissä oli vielä osa palkintopallille kivunneista, mm. voittajapari. Kilpailut pysyivät hyvin aikataulussa, aikataulut olivat ehkä jopa liian löysästi tehdyt, mutta se varmisti että järjestelyt sujuivat mallikkaasti kaikin puolin ja sunnuntaina päästiin kukittamaan voittajat aikataulussa.

Voittajakolmikko erottui selvästi tuloslistan seuraavista ja olivat näin ansainneet paikkansa kahdella hyvällä suorituksella. Voiton vei Vesa Kuosmanen ja spu Musketeer's Sieger, pisteillä 96+96=192p, toiseksi tuli kolmen pisteen erolla Merja Ruutikainen ja spn Musketeer's Oora 93+96=189p ja kolmanneksi vain pisteen edelliselle hävinneelle Heli Uski ja spu Silkesstamm Andi 93+95=188p. Valitettavasti Helin suorituksia emme päässeet näkemään, mutta Vesan ja Merjan suorituksia kyllä.

Muutama sana voittajan suorituksista;Vesa Kuosmanen ja Musketeer's Sieger aloittivat toisen lauantaiaamuisen ryhmän tuulisissa oloissa, tuomarina Harri Laajajärvi. Heillä oli selkeitä vaikeuksia lähetyksessä; koira otti ensimmäisen lähetyskäskyn hyvin ja lähti suoraviivaisesti hakemaan jälkeä. Jostain syystä se kuitenkin ajautui vajaassa kymmenessä metrissä sivuun ja siitä alkoi hermoja raastava taistelu. Useista lähetyksistä huolimatta, koira ei uudestaan irronnut kunnolla vaan seilasi ruutua vain muutaman metrin päässä rajalta. Aikaa ei enää suuremmin ollut jäljellä koiran ottaessa esimerkillisesti jäljen ja löytäessä tunnistusesineen. Tästä vahvistuneena koira lähti hyvin liikkeelle ja jäljestys oli intensiivistä ensimmäisen suoran alussa, kunnes tuli ihan pientä seilaamista metsän loppuessa tuulen vaikutuksen muuttuessa. Samaa pientä epätarkkuutta, joka mielestäni meni koiran nuoruuden piikkiin, näkyi lauantaina pitkin jälkeä. Vauhti oli kuitenkin hallittavissa ja suoritus kokonaisuudessaan tasapainoista ja ilmaisut nopeat. Tänään tästä suorituksesta tuli pisteet 96, joka oli päivän parhaimmat pisteet. Sunnuntaina heidän suorituksessa oli hieman harmia mukana. Sieger otti jäljen todella hyvin ja ensimmäinen suora oli esimerkillinen, kuten myös kulma. Esineilmaisut olivat nopeat ja suorat yhtä lukuun ottamatta. Valitettavasti jäljenpolkija ei ollut tilanteen tasalla ja koiran ottaessa kulman aivan puhtaasti ilmoitti hän tuomarille koiran olevan harhajäljellä. Tuomarina olleen Paavo Rapilan oli näin ollen lopetettava suoritus ja ohjaajan hämääntyminen oli silmään pistävää. Hermostuksissaan hän vielä kertoi koiralle tyytymättömyytensä melko voimakkaasti. Tuomarin luvasta heidän tarkoitus oli ajaa jälki loppuun, mutta voimakkaista painostuksista huolimatta koira ei suostunut jälkeä ajamaan jäljenpolkijan osoittamaan suuntaan vaan

vahvemmin ja vahvemmin yritti lähteä jo aikaisemmin ajettua "harhaa". Viimein oli jäljenpolkijankin myönnettävä, että harha oli ohitettu jo aikaisemmin ja koira oli oikeaoppisesti kulmassa. Pienen keskustelun jälkeen koirakko jatkoi jäljen suorittamista. Ymmärrettävästi koirassa näkyi epävarmuus ja ohjaajan paine oli silmiin pistävä. Koira kuitenkin pystyi jatkamaan jälkeä syvällä nenällä ja tarkkaan. Ensimmäinen esineilmaisu oli hieman vaisu. Kaikesta tästä johtuen seuraavalla esineellä ei ilmaisua tapahtunut. Loppua kohden jäljestys vielä parani ja ilmaisut olivat kohdallaan - kunniakkaat loppupisteet 96p. Näitä ei soisi kenellekään tapahtuvan ja varsinkin nuoren koiran kohdalla olisi seuraukset voineet olla kohtalokkaat. Tämä koira kuitenkin näytti äärettömän hyvän jälkikykynsä ja taistelutahtonsa.

Toiseksi tulleiden Merjan ja Ooran suorituksista jäi todella hyvä maku. Ne olivat hyvin tasapainoisia ja ohjaajan ja koiran suhde oli erinomainen. Silmiinpistävintä oli lähtö - monien mielestä 2 kilpailun ehdottomasti parasta lähtösuoritusta nähtiin heiltä. Harmittava puutteellinen esineilmaisu lauantain jäljen kaariosuudella vei heiltä kiiltävimmän mitalin. Mutta sen verran tuhdit ohjeet ohjaaja sai jatkon varalle, ettei varmasti päästä tapahtumaan uudestaan (koira seisoi esineellä ja odottelun jälkeen ohjaaja päästi jatkamaan matkaa).

Katrille ja Bavaille tämä kilpailu oli tähtäimessä ja kisakalenterissa jo pitkään ja heillä MM-karsinnoista onkin kokemusta jo ennestään. Tämä kilpailu osuu kyllä harmittavan lähelle toista päätavoitetta, Atibox FH-WM kilpailua jossa kilpaillaan eri säännöillä.

Katrin ja Bavain suoritus lauantaina oli siis heti aamusta. Lähtö oli hieman takkuinen ja Bavain epävarmuus näkyi. Jäljestys olisi saanut olla intensiivisempää kauttaaltaan ja esineissä oli pientä puutetta. Alun pitkän suoran jälkeiset terävät kulmat kuitenkin paransivat suoritusta ja jännitystä tuottaneet harhat onnistuivat hyvin. Loppupäässä olleessa kaaressa Bavailla oli suuria ongelmia sekä sen jälkeisessä kulmassa, suoritti ne kuitenkin itsenäisesti. Suoritus näytti kaiken kaikkiaan mallikkaalta ongelmakohtia lukuun ottamatta. Lauantain suorituksesta Laajajärveltä rapisi pisteitä 81.

Sunnuntaina pari pääsi suoritukseen koko kilpailun viimeisenä. Valitettavasti tämä jälki meni suurimmalta osalta notkelmassa johon pellon laidalta ei ollut hyvää näkyvyyttä, näin ollen seuraaminen jäi enemmän ohjaajan liikkeiden seuraamiseksi. Jäljestys olisi kauttaaltaan saanut olla intensiivisempää. Näkemämme kulmat olivat hyviä, eivät kuitenkaan Bavain parhaimmistoa ja huono keskittyminen kostautuikin harhalla. Bavai otti harhan hyvin määrätietoisesti ja ohjaajan estelystä huolimatta ei sitä jättänyt. Näin ollen jälki jäi siihen ja Rapilalta pisteet 44. Loppupisteet kilpailuista Katrilla ja Bavailla olivat 125 ja 14. sija.

Meillä päätös kilpailuihin lähtemiseen jäi viime tippaan. Loppukesästä tyytymättömyyteni Doren viettiin jäljellä kasvoi ja tein päätöksen muuttaa treenityyliä radikaalisti. Näin ollen teimme hyvin paljon viettitreenejä vapauttaen pallolla ja hallinta jätettiin minimiin. Dore kun on aina ollut herkkä jäljestäjä eikä koskaan mikään viettitykki, enemmänkin hyvin tekninen suorittaja, niin jossain vaiheessa olin päästänyt suoritukset liian tasapaksuiksi.

Treeni tuottikin tulosta ja kävimme kokeilemassa asiaa käytännössä Valkeakosken kisoissa. Paljon vaati ohjaajalta viedä koira aivan "avoimena" kisaan, mutta olin tämän kokeilupäätöksen tehnyt jo aikaisemmin. Ja pidin linjan myös jäljen aikana, joka kostautui yhtenä esineen ylityksenä, mutta muuten olin hyvin tyytyväinen suoritukseen ja siihen että Dore selviytyi jäljestä myös noin vapaana. Pisteitä silloin 89 ja päätös lähteä näihin kilpailuihin vahvistui.

Näiden viimeisten kilpailuiden jälkeen oli tarkoitus harjoitella pääasiassa uudenlaista lähtöä, meille kun IPO sääntöjen mukainen lähtö oli vieras. Ensimmäiset harjoitukset menivät yllättävän putkeen, vanhalla metsäjälki käskyllä koira meni hyvin eteen ja otti jäljen. Yrityksiä luistaa tunniste-esineen ilmaisusta alkoi esiintyä ensimmäisen harjoitusviikon lopulla, mutta muuten olin tyytyväinen.

Sitten alkoi vastamäki. Jouduin lähtemään työmatkalle ja perjantaina kotiin ajaessani sain viestin mieheltäni että Dorella on todella paha flunssa. Jyväskylässä riehunut kennelyskä oli tarttunut meidänkin laumaan, Dorelle se vain iski pelkillä jälkioireilla ajoissa aloitetun droppauksen takia. Ei muuta kuin soitto lääkärille ja koira täydelliseen lepoon. Ja aikaa kilpailuihin 2 viikkoa. Tässä vaiheessa olin itse heittämässä jo pyyhettä kehään, mutta kiitos kannustavien treenikavereiden jaksoimme toivoa parasta. Treenejä jatkettiin siis pelkästään ohjaajan mielikuvaharjoitteluilla. Flunssa meni onneksi ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Koiraa lepuutettiin vielä vajaa viikko ja näin ollen meille jäi vain 3 päivää ennen kilpailuja harjoitteluaikaa. Tässä ajassa ei mitään ihmeempää enää voinut tehdä, vain nenänaukaisuja ja motivaatiota. Koira kuitenkin tuntui hyvältä ja flunssa ei ollut väsyttänyt sitä koko aikana.

Olimme siis ihan hyvillä mielin matkassa. Lauantaina olimme viimeisenä vuorossa, meillä tuomarina Paavo Rapila. Dore tuntui käsissä melko hyvältä ja vietikkäältä. Siirtyminen peltoa pitkin lähtöalueelle oli pitkä mutta se ei tuntunut haittaavan. Lähtökäskystä irtoaminen oli hyvää, mutta vain ensimmäiset metrit, sen jälkeen tuli totaalinen katkos etenemisessä. Tämän jälkeen Dore ajautui vasempaan reunaan ja pyrki ottamaan ilmavainua sieltä, ruudussa eteneminen tuntui jo ihan mahdottomalta. Jotenkin kuitenkin selvisimme matkaan. Koira ajoi ensimmäisen suoran jäljen päällä, mutta koko ajan ilmasta vasemmalle puolelle tarkistellen ja matkalla oli jo tässä vaiheessa selviä viettikatkoksia. Ensimmäinen suora kulki pellon tasaisella osalla ja siitä maa vietti jyrkästi ylös vasemmalle. Esineellä sain hieman vahvistettua, mutta terävään kulmaan tultaessa sai rinteen reunalta toisen suoran hajun ja oikaisi kulman. Tällä kertaa täytyy sanoa, että kulmassa oli terävyyttä ihan riittävästi, suorat melkein toisissaan kiinni. Ja toinen terävä lähtöalueen vieressä, joten haju vietti siitä lähtöön. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut huonoihin kulmiin, vaan intensiivisyyden puuttuminen heti alusta lähtien. Sama takkuilu jatkui koko jäljen ajan ja ohjaajana vain odottelin muutamaan otteeseen tuomarin keskeytystä. Dore joutui tekemään äärettömän paljon töitä ja ohjaajan epävarmuus kasvoi metri metriltä. Koira ei kuitenkaan pyytänyt apua vaikeissakaan kohdissa, vaan sitkeästi taisteli luovuttamatta. Huono jäljestäminen kostautui myös esineillä, osa jätettiin ilmaisematta ja loppujen ilmaisu oli luvattoman heikko. Ihmeen kaupalla päästiin jäljen loppuun, kuitenkin jälki oli ajettu ilman viettiä. Pisteitä heikot 52.

Tuomarin mukaan hän ei voinut keskeyttää vaikka välillä olikin suuria vaikeuksia, koira kuitenkin teki koko ajan itsenäisesti töitä. Tämän jälkeen alkoikin pähkäily mitä tapahtui ja miten tästä eteenpäin.

Suuntasimme pikaisesti auton nokat kohti uusia peltoja ja tekemään sekä Bavaille että Dorelle harjoitukset sunnuntaita varten. Mitään erikoista ei näin lyhyessä välissä voinut tehdä, joten teimme Dorelle motivaatiojäljen terävällä kulmalla ja muutamilla esineillä. Bavaille harjoiteltiin harhoja, jotka kyllä treeneissä menivät putkeen. Vaikka Dorella oli pitkä ja vaikea jälki takana ei se näkynyt motivaatiossa. Ja nyt ei kulmassa ollut mitään ongelmaa, esineillä vaadimme hieman nopeampaa ilmaisua.

Sunnuntain suoritukseen pääsimme aamupäivällä. Lähtöön vein vielä eilistä hieman korkeammalla vietillä. Dore olisi saanut lähteä vielä määrätietoisemmin etenemään, mutta eilisestä takkuilusta ei ollut tietoakaan. Tunniste-esineen ilmaisu tapahtui käskystä. Esineeltä lähettämisessä tapahtui ohjaajan virhe ja lähetin sen suunnitellusta poiketen. Näin ollen, kun koira oli tullut vapaalta alueelta esineelle, oli se ruudussa vinottain kuono jäljenpolkijan alueelle tulon suuntaan. Koska en mitenkään ohjannut sitä oikeaan suuntaan, tarkasti se ensimmäisen puolimetriä tulojälkeä. Tämä näkyi ensimmäisillä metrillä ja jäljestys olisi mielestäni saanut olla intensiivisempää. Kuitenkin lähtö oli suuri helpotus lauantain suorituksen jälkeen. Ensimmäinen esine ja kulma olivat kunnossa. Vauhtia oli aivan hieman liikaa ja näin ollen Dore pyrki ajautumaan joka kulmassa hieman yli, kuitenkin nopeasti virheen korjaten ja tuomarin mielestä kulmat olivat kunnossa yhtä lukuun ottamatta. Jälkipohja oli hyvin voimakkaasti urautunutta kohdittain ja näissä tapahtuikin voimakkaampaa tarkastusta. Jäljestys oli tänään hyvää, vauhtia omasta mielestäni hieman liikaa ja vapautuneisuus näkyi esineissä - puolet jäi peltoon! Tuomari kummastelikin koiran hyvään ja vapautuneeseen jäljestämiseen nähden huonoa esineilmaisua. Tai ne esineet jotka ilmaistiin, olivat kunnossa. Ohjaajana minulla ei kuitenkaan ollut rohkeutta luoda sopivaa painetta koiraan, vaikka se olisi sen tänä päivänä varmasti kestänytkin. Eilinen suoritus kuitenkin kummitteli mielessäni koko ajan, eli koira oli saatu oikeaan vireeseen tätä päivää varten, mutta ohjaaja ei ollut vielä nollannut lauantain suoritusta kokonaan mielestään. Pisteitä Laajajärveltä tuli 78 ja siten viikonlopun tulokseksi 130p ja 13. sija ja näin ollen saimme kilpailusivuille maininnan kilpailun parhaasta bokserista joka näiden suoritusten jälkeen enemmänkin naurattaa.

Epävirallisessa joukkuekilpailussa voiton vei selkeästi Hyvinkään Käyttökoirat pisteillä 354, kun toiseksi sijoittuneet Savon Käyttökoirat saivat 267p. Bullenbeisser Klubin sijoitus oli hienosti kolmas, pisteillä 255. Suorituksiin ei kuitenkaan voida olla tyytyväisiä, kun valitettavasti kumpikaan boksereista ei saanut koulutustunnusta kilpailuista.

Kokonaisuudessaan kilpailuissa nähdyt suoritukset olivat hyvin vaihtelevia ja ongelmia oli niin jäljestämisessä, esineissä kuin harhoissakin - mitään selkeää yhteenvetoa ei näkemistäni suorituksista pysty sanomaan. Rotukirjo oli tänä vuonna ennätyksellisen suuri, 6 eri rotua edustettuna. Kilpailuiden henki oli hyvä ja oli ilo huomata miten saman lajin kilpailijat tukevat toisiaan. Toivottavasti jatkossa näemme näissä tapahtumissa lisää boksereita.